9/30/2014

VIPAT REISSUKUVAT

 Meidän hotellin uima-allas alue oli aivan uskomaton! Allas oli tosi hyvän kokonen ja aurinkotuoleja oli riittävästi ettei tarvinnu aamulla kuudelta jo käydä nakkaamassa pyyhkeitä tuoleille varatakseen niitä. Jokasena aamuna aamupalan jälkeen haettiin huoneesta kimpsut ja kampsut ja suunnattiin altaalle löhöilemään koko päiväksi. Yhtenä päivänä taidettiin ainoastaan käydä kokeilemassa hotellin omaa rantaa joka sijaitsi 25 metrin päässä tosta altaalta, mutta suoraan sanottuna ei pidetty siitä että sitä rantahiekkaa oli niin bikineissä kuin rantalaukussaki.
Allasalueen laidalla oli allasbaari, jossa tuli käytyä päivän aikana joskus pariinki kertaan. Olut oli halpaa, kuten myös siiderit, ja tietenkin ne sai laittaa vaan huonelaskuun niin ettei tarvinnu kuljettaa altaalla rahaa mukana. Mikäs sen ihanampaa kun 35 asteen helteellä korkata kylmä olut tai siideri? 
 Tää fish spa oli meidän loman toiseksi jännittävin juttu mitä kokeiltiin. Siinä vaiheessa kun mun (minä joka pelkään kaloja niin paljon etten ui edes järvissä) olis oikeasti pitäny laittaa ne jalat noiden kalojen syötäväksi, niin käytiin ton puljun omistajan kans aika kiivasta keskustelua siitä että laitanko vaiko enkö laita.. Lopulta kuitenkin uskalsin, ja ainoa asia mitä mietin oli että miksi ihmeessä mä maksan tälläsestä. Tunnin verran me lioteltiin jalkojamme tuola kalojen seurassa ja se tunne jaloissa sen jälkeen oli aivan mieletön! Edes tavallinen jalkahoito ei vaan oo yhtä tehokas ku toi oli!
 Pakko vielä kehua tätä hotellia. Niin paras, ettei oikeesti mitään järkeä!
<3
 Meidän hotellin rannalla oli tällänen idyllinen ruokapaikka, josta tykättiin ihan sikana! Siitä näki niin upeita maisemia merelle, eikä kynttilän luoma tunnelmakaa ollu yhtään pahitteeksi. Tää paikka oli aivan mieletön kun ilta-aurinko alko laskea ja aurinko paistoi enää vaan noiden puiden välistä.
Tästä samaisesta ruokapaikasta sai myös tajuttoman hyvää pitsaa! Vaikka itse en kauheesti oliiveista tykkäkkään, niin poikaystävä veti kyllä tyytyväisenä napaansa jokasen palan tuosta pitsasta.
 Tää oliki sit se loman jännittävin osa. Nimittäin käytiin kokeilemas Paraseilingia! Siinä vaiheessa, kun ruvettiin laittamaan valjaita päälle ja kytkemään sua jumalattoman kokoseen varjoon, niin sydän löi varmaan lähemmäs kahta sataa, mahas mylläs miljoona perhosta ja käsi tärisi niin ettei mikään olisi pysyny kädes.
Kaikesta huolimatta toi oli niin mahtava kokemus ettei mitään rajaa! Vaikkakin sielä yläilmoissa kävi mielessä jos jonkilaista kauhukuvia, mm. siitä miten se naru katkeais ja tiputtais sinne mereen haiden syötäväksi. Tää oli kyl sellanen juttu jota ootan innolla kokeilevani uudestaan.
 Mä unohdin mun kaikista listoista ja muistutuksistani huolimatta mun tärkeimmän esineen kotiin, nimittäin suoristusraudan. Koko lomaviikko mentiinkin siis luonnonkiharalla pörröpäällä, mukaan lukien muutama poninhäntäkampaus sekä letit. En ajatellu selviäväni niin helposti, mutta aloin jopa tykätä luonnollisista hiuksistani, lukuunottamatta tota pörröisyyttä.
 Toi hotellin allasalue oli iltasin niin ihana paikka, ettei sieltä ois tahtonut lähteä ollenkaa pois. Sielä oli ihan hiljasta, uima-altaan vesi oli täysin tyyni ja pieni tuulenvire alkoi tehdä siitä oleilusta jopa jo ihan siedettävää.
 Ton aamupalan ääreen on ollu ihan törkee ikävä! Joka aamu tuoreita hedelmiä, pannkukakkuja ja nutellaa, toasteja, leivoksia ja kakkuja, unohtamatta tietenkään vastapuristettua appelsiinimehua joka tehtiin sun nenän edessä tuoreista appelsiineista. En tiedä kuinka voisin koskaan kehua tota riittävästi.
 Tälläsen pavun kanssa mun sielä piti liikkua, ja valehtelisinkohan oikein pahasti jos sanoisin että ainakin 15 ihmistä luuli Ilaria turkkilaiseksi. Siinä olikin sitte aina selettelemistä vanhempien sukujuuria myöten isovanhempien sukujuuriin, että täysin suomalaisia ollaan kummatkin. Muutaman kerran meinas kielimuuriki iskeä pahemman kerran kun ihmiset alkoi puhua meille englannin sijasta turkkia, kun luulivat poikaystävän olevan turkkilainen. Pitäiskö mun alkaa huolestua?
 "Onko pakko lähteä kotiin jos ei millään halua?"




9/22/2014

"LOVE YOURSELF FIRST"

Tää on mun viimenen päivä alaikäisenä ja vaikkakaan kyse ei oo sen suuremmasta asiasta, kuin yhdestä syntymäpäivästä, niin mulla on silti erittäin sekava fiilis. Oon päättänyt alottaa mun elämässä täysin uuden vaiheen, nauttia joka päivä siitä että oon terve ja mulla on ihania ihmisiä ympärilläni. En tiedä miten se tulee onnistumaan, mutta toivon ainaki parasta! 
Mun elämässä on ollu niin paljon ylä- ku alamäkiäki ja tästedes pyrin menemään ainoastaan alamäkeen! - Ja lujaa. En aio enää välittää siitä mitä muut ajattelee, koska mullahan on omatkin ajatukset. Enkä tarvitse ketään sotkemaan niitä. Aion olla joka päivä edes hetken onnellinen, sillä niitä onnettomia päiviä on ollu ihan riittävästi tässä 18 vuoden aikana. Mä aion alkaa elää omaa elämääni ja tehdä sellasia päätöksiä joita tulevaisuudessa joko kadun tai arvostan.
Mä tein itselleni tänään lupauksen siitä, että huomisesta päivästä lähtien mä alan tehdä oikeasti sitä mitä mä haluan. Menen töihin, hankin rahaa ja lähden ulkomaille - luultavasti yksin, tai miksen jonkun kanssaki? Mun tulevaisuuden haaveena olisi lähteä lukion jälkeen ulkomaille ainaki vuodeksi, joko opiskelemaan tai töihin. Maailman näkeminen, kulttuureista oppiminen, uudet näkökulmat asioihin ja mahtavien muistojen kerääminen kiehtoo mua. 
Elämässä on niin paljon hyvää, mutta niin harva osaa arvostaa sitä. Mä oon niin monta vuotta haaveillut asuvani ulkomailla, näkeväni maailmaa, muuttavani pois täältä käpykylästä ja löytäväni ihania ihmisiä mun elämään. Osa näistä on vuosien aikana tapahtunut, mutta vielä olis paljon jäljellä.
Koskaan ei voi tiedää montako elinpäivää sulla on vielä. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavan viiden minuutin aikana. Ainoa, mitä voi tietää on se, miten oot eläny ne sun viimeset hetket.

9/21/2014

"SCOOTERS"

Kai mä voin vielä vähän kertoa mun ja poikaystävän ulkomaanmatkasta, joka oli siis jo kaks kuukautta sitten?

Mä aattelin kertoo teille tälläsestä hulvattomasta keinosta viettää tunti tai toinenki! Me oltiin jo monena iltana katottu Alanyan keskustassa, kun ihmiset vetelee kolmipyöräsillä "skoottereilla" edes takasi. Toiseksi viimesenä iltana kävästiin sitten vuokraamas meillekki tollaset menopelit meidän hotellin edessä olevasta kojusta. Valitettavasti ei vuokrattu niitä tuntia pidemmäksi aikaa, koska meillä oli ihan hirveesti tekemistä vielä sille illalle. Jälkeenpäin kyllä jäi harmittamaan ihan yli paljo, koska noilla ois ollu niin hauska kruisailla se 5 tuntia! 
Tunnissaki kerkes kyllä yllättävän paljon. Laitettiin kaasut pohjaan ja lähettiin rullaileen kohti Avsallarin keskustaa n. 4 kilometrin päähän meidän hotellilta. Hieman kyllä hirvitti se, miten lujaa noilla oikeesti pääsi! Käytiin kiertämässä pari kauppaa ja rajoitetun ajan takia, pitikin jo lähtee takasi hotellille päin. 
Jos joku siis koskaan ulkomailla törmää tälläseen vekottimeen, niin suosittelen ehdottomasti! Tollanen ois niin kätevä täälä Suomessaki!